1930-luku alkoi talouslamalla, joka vaikutti suuresti myös Suomen talouteen. Täällä lama näkyi enemmän maatilojen pakkohuutokauppoina kuin teollisuuden konkursseina tai pörssikurssien kaatumisena. Kireä taloustilanne oli omiaan luomaan kasvualustan äärioikeistolaiselle ajattelulle, joka meillä ilmeni lähinnä lapuanliikkeen nousuna: saksalaisperäinen kansallissosialismi ei saanut Suomessa senkään vertaa kannatusta kuin italialaistyylinen fasismi. Äärioikeisto ei kuitenkaan saanut maassa sitä asemaa, joka sille sen omasta mielestä kuului ja maa säilyi demokratiana.

Kulttuurielämä oli vilkasta: tulenkantajat provosoivat puheillaan ja teoillaan, elokuvien tähtikulttuuri eli kulta-aikaansa ja teatteritoiminta oli vilkasta. Kieltolain päätyttyä alkoholiliikkeet avautuivat suuremmissa kaupungeissa. Tämä johti ravintolaelämän vilkastumiseen, kun alkoholia voitiin taas myydä laillisesti.

Arkkitehtuurissa funktionalismi oli suosiossa, mikä näkyi myös osuustoimintaliikkeen rakennustuotannossa. Vuosikymmenen loppua kohti Suomenkin taloustilanne parani. Teollistuminen voimistui ja monipuolistui, ja matkailumaana Suomi näkyi edelleen kesäisen kauniina ja aurinkoisena. Suomi kuului tuolloin urheilun suurvaltoihin, ja näyttävät voimisteluesitykset, joihin osallistui tuhansia ihmisiä, loivat kuvaa yhteenkuuluvasta ja voimakkaasta kansasta.

Vuosikymmenen loppupuolta kohti mentäessä Euroopan ilmapiiri huononi. Ääriliikkeet nousivat valtaan tai ainakin saivat sanansijaa monissa maissa ja suoranaiset vainot alkoivat muun muassa kansallissosialistisessa Saksassa.

Uuden sodan syttyminen pyrittiin estämään muun muassa antamalla periksi Saksan aluevaatimuksille, mutta se ei riittänyt: Saksa solmi hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa elokuussa 1939 ja sen seurauksena uusi suursota alkoi syyskuussa. Suomen osalta sota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä 30.11.1939. Vuosikymmen päättyi dramaattisesti.